Syömishäiriöpotilaan psykofyysinen fysioterapia
Myönteisen ja realistisen kehokokemuksen rakentaminen fysioterapialla
Fysioterapian tavoite on realistisemman ja myönteisemmän kehokokemuksen rakentaminen niin, että syömishäiriöpotilas suhtautuisi myönteisemmin kehoonsa, osaisi arvostaa sen ainutlaatuisuutta ja hyväksyä kehonsa. Tavoite on myös että, syömishäiriöpotilas voisi hyväksyä painon nousun aiheuttamat muutokset kehossa sekä kypsemmän kehokokemuksen.
Kehotietoisuutta voidaan lisätä peiliharjoitteiden, kehon koon/muodon arviointiharjoitteiden ja aisti- ja kehotietoisuusharjoittelun (BBAT, NPMP) sekä posturaalisten-, rentous-, ja hengitysharjoitteiden sekä hieronnan avulla.
Peiliharjoittelun avulla potilas löytää pysyvämmän ja integroidumman kehokokemuksen mentaalisen representaation avulla. Sen avulla 1) hän pystyy arvioimaan kehon muotoa ja kokoa luotettavammin, 2) voidaan vähentää negatiivisia kognitioita, pelkoa, epävarmuutta ja surullisuutta, 3) sekä sitä voidaan käyttää realiteettien testauksena ja minimoida (alhaisen painon) kieltäminen ja 4) potilas tulee tutuksi oman kehon ja siihen liittyvien muutosten kanssa.
Kehon ulkoisen olomuodon arviointiharjoitteet tähtäävät myös realistisempaan kehon koon ja ulkomuodon arviointiin. Niitä voi toteuttaa narun, valokuvien, videoiden avulla (distorsion methods, Probst, 1988, 1998, Askevold, 1975).
Aistitietoisuusharjoitteiden tavoitteena on 1) omaan kehoon tutustuminen ja sen tutkiminen 2) tietoisuuden lisääminen kehon sisäisistä (nälkä, hengitys, väsymys, sydämen syke) ja ulkoisista aistimuksista (kehon rajat suhteessa ulkomaailmaan) sekä 3) ymmärryksen lisääminen kehon ulkoisten ja sisäisten aistimusten ja tunteiden yhteydestä.
BBAT- (basic body awareness therapy) harjoitteiden tavoitteena on parantaa kehotietoisuutta ja liikkeiden laatua biopsykososiokulturaalisesta näkökulmasta käsin. Harjoitteet keskittyvät posturaalisen stabiliteetin, vapaan hengityksen ja tietoisuuden lisäämiseen. Harjoitteet avulla potilas saa kosketuksen omaan kehoon ja tunteisiin sekä pystyy toimimaan tehokkaammin ja tarkoituksenmukaisesti arkipäivän toiminnoissa ja ihmissuhteissa.
NPMP (Norwegian psychomotor physiotherapy) teorian mukaan keho ilmaisee ratkaisemattomia emotionaalisia konflikteja ja traumoja asennon, hengityksen, lihasjännityksen avulla. Terapian tavoite on parantaa yhteyttä omaan itseen ja kehoon (supportiivinen) ja muuttaa ihmisen fyysisiä- ja emotionaalisia reagointitapoja (adaptiivinen). NPMP- terapiaa voidaan suositella niille syömishäiriö potilaille, joilla on tuki- ja liikuntaelin- systeemissä toiminnallisia häiriöitä. NPMP pitää sisällään potilaan aiemman historian selvittelyn, fyysisen tutkimisen ja havainnoinnin (asento, hengitys, toiminta, rentoutumiskyky, lihasjännitys) sekä hoidon (hieronta, asento- ja liikeharjoitteet, muutokset asennossa – ja liikkeissä sekä ihmissuhteissa pannaan merkille). Keho rakennetaan alhaalta ylöspäin. Harjoitteet aloitetaan usein jalkapohjista.
Posturaalisilla harjoitteilla tavoitellaan hyvää ryhtiä ja asentoa ylläpitävien lihasten vahvistamista. Hyvä kehon asento ja ryhti vaikuttaa positiivisella tavalla itsetuntoon ja harjoitteiden avulla syömishäiriöpotilas voi suhtautua omaan kehoon neutraalimmin. Monella syömishäiriöpotilaalla on ryhtimuutoksia (olkapäät ovat kiertyneet eteen ja ylös, lantion on kallistunut eteenpäin), liikerajoituksia (ylävartalon kiertoliikkuvuus on alentunut kävelyssä) ja posturaalisten lihasten heikkoutta sekä vaikeuksia suorittaa eriytyneitä liikkeitä.
Rentoutusharjoitteiden (Jakobsonin mobifioitu rentousharjoittelu, autogeeninen harjoittelu, jooga, mindfulness- harjoittelu, biofeedback- harjoittelu) avulla pyritään vähentämään syömishäiriöpotilaan ahdistusta ja stressiä. Rentousharjoittelu tulee olla aktiivista, jolloin potilaalla säilyy kontrollin tunne harjoittelun aikana.
Hengitysharjoittelun avulla pyritään vapauttamaan hengitystä alentamalla hengitystiheyttä ja pidentämällä uloshengitystä sekä vahvistamalla ”vatsahengitystä”. Vapaalla hengityksellä on yhteys positiiviseen kehonkuvaan ja mielen terveyteen. Sillä on yhteys myös rentoutumiseen ja lihasjännityksen vähenemiseen sekä positiivisempaan kehonkuvaan. Harjoittelu tulee aloittaa varovaisesti. Liian nopea eteneminen voi lisätä potilaan masennusta, ahdistusta ja pakko-oireita. Harjoittelu aloitetaan yleensä hengityksen havainnoinnista.
Syömishäiriöpotilaiden hengitys on usein häiriintynyt ja rajoittunut. Hengitys tapahtuu keuhkojen yläosilla, ulos- ja sisäänhengitys on normaalia lyhyempi ja uloshengitys on jännittynyt. Rajoittunut hengitys liittyy emotionaaliseen puolustautumiseen. Rajoittuneen hengityksen avulla potilas pyrkii välttämään kipeitä tunteita (ahdistusta, pelkoa jne.). Rajoittunut hengitys rajoittaa myös muuta kehollista ilmaisua, liikkeitä ja toimintoja. Vapaa hengitys tasapainottaa potilaan emotionaalisia ja fysiologisia toimintoja ja lisää rentoutumista sekä potilaan reflektio ja ajattelukykyä. Vapaa hengitys mahdollistaa kipeiden tunteiden ja muistojen tutkimisen ja niistä vapautumisen. Vapaan hengityksen avulla voidaan vaikuttaa siis tunteisiin ja niiden säätelyyn.
Hierontaa ja raajojen ja pään passiivista liikuttelua voidaan myös käyttää stressin ja ahdistuneisuuden vähentämiseksi sekä rentoutumisen ja kehotietoisuuden lisäämiseksi. Hieronta voi olla aktivoivaa tai rentouttavaa. Se voi olla taputtelua, ”vaivaamista” tai hienovaraista koskettelua. Syömishäiriö potilailla on lisääntynyttä lihasjänteyttä etenkin jaloissa, pakaroissa ja selässä. Lihasjännitys toimii puolustusmekanismina. Sen avulla potilas välttää tunteiden ilmaisun (suru, haavoittuvuus, kaipaaminen).
Pakonomaisen liikkumisen hillitseminen fysioterapialla ja kontrolloidun liikkumisen avulla
Fyysinen harjoittelu on tullut anoreksiapotilaiden hoitokäytäntöihin vasta 1980-luvulla. Sitä ennen uskottiin, että liikunnalla on vain negatiivisia vaikutuksia syömishäiriö potilaiden elämään. Nykytiedon mukaan kontrolloidulla liikkumisella voidaan ehkäistä syömishäiriöön liittyvää osteoporoosia. Harjoittelun avulla voidaan lisätä myös potilaiden lihasvoimaa, jolla on yhteys kyvykkyyden tunteen lisääntymiseen. Erään tutkimuksen mukaan terveellinen liikkuminen (kävely) vapaa-ajalla lisäsi syömishäiriöpotilaiden fyysistä terveyttä ja kuntoa, yleistä elämänlaatua, kyvykkyyden tunnetta ja kehotyytyväisyyttä BMI-indeksiä sekä vähensi ahmimiskohtauksia, pakonomaisia ajatuksia (liikkumisesta) ja syömishäiriön liittyvää patologiaa.
Kontrolloidun harjoittelun avulla 1) salainen, pakonomainen liikkuminen vähenee, 2) potilas tulee paremmin toimeen muuttuvan kehon kanssa, 3) potilas saa enemmän vastuuta omasta kuntoutumisesta ja 4) potilaan fyysinen, psyykkinen ja sosiaalista hyvinvointi lisääntyy.
Fyysinen harjoittelu voi pitää sisällään aerobisia harjoitteita, vastusharjoittelua laitteilla, joogaa sekä kehontietoisuus- ja kehonkuvaharjoitteita.
Lähteet:
Probst, M. 2018. Physiotherapy and patiets with eating disorders. Physiotherapy in mental health and psyciatry, a scientific and clinical approach, 241-252.
Probst, M. 2013. Physiotherapy for patient with anorexia nervosa. Advances in eating disorders: Theory, research and practise, 1-15.
