Psykofyysinen fysioterapia ja trauma

Mitä trauma on?

Ylivoimaiset kokemukset varhaislapsuudessa kuten vanhempien laiminlyönti, kaltoinkohtelu jopa seksuaalinen hyväksikäyttö sekä emotionaalinen ja henkinen väkivalta altistavat lapsen kehityksen varhaiselle traumatisoitumiselle ja myöhemmin kehittyvälle vakavalle dissosiaatiohäiriölle.

Rakenteellisessa dissosiaatiohäiriössä (PDR-teoria) lapsen persoonallisuus jakautuu traumaan kiinnittyvään persoonallisuuden osaan (EP), joka elää traumatapahtumaa uudelleen ja uudelleen sekä traumatapahtumasta erillään olevaan näennäisesti normaalisti toimivaan persoonallisuuden osaan (ANP). 

Vakava traumatisoituminen voi johtaa neuroseption häiriintymiseen, jolloin ympäristöstä tai kehosta tuleva informaatio tulkitaan väärin; turvallinen tilanne tulkitaan virheellisesti uhkaavaksi tai uhkaava tilanne turvalliseksi. 

Neuroseptio on siis autonomisen hermoston tasolla toimiva mekanismi, joka arvio sekä ulkoisia että sisäisiä ärsykkeitä kaiken aikaa.

Yli- ja alivireystila traumatisoitumisen yhteydessä

Vakavasti traumatisoituneella on usein haasteita vireyden ja tunteiden säätelyssä koska traumatisoituminen on vaurioittanut sisäisiä säätelykeinoja. Hän on joko yli- tai alivirittynyt ja hänen sietoikkunansa on kapea (kyky vastaanottaa ja käsitellä informaatiota on rajoittunut/kapeutunut). Vireystilan muutokset koetaan silloin hallitsemattomina ja pelottavina. Psykofyysinen fysioterapeutti voi auttaa asiakasta vireystilan ja tunteiden säätelyssä vuorovaikutuksellisen- ja itsesäätelyn avulla. 

Psykofyysinen fysioterapia tavoitteet yli- ja alivireystiloissa

Psykofyysisen fysioterapian tavoitteena on auttaa asiakasta tiedostamaan ja tunnistamaan vireystilassa tapahtuvia muutoksia ja löytämään kehollisia tekniikoita ja vireystilan säätelyn tueksi. Terapian tavoitteena on myös kasvattaa asiakkaan sietoikkunaa (toistojen/ harjoittelun avulla) ja auttaa asiakasta tulemaan tietoiseksi kehonaistimuksista (kehotietoisuusharjoitteiden avulla) sekä auttaa asiakasta kokemaan oma keho turvapaikkana (ankkuri- ja turvapaikka tekniikoiden avulla). 

Kehomenetelmien käyttö psykofyysisessä fysioterapiassa

Vireystilaa voi säädellä itsesäätelyn tai vuorovaikutuksellisen säätelyn avulla. Sisäinen säätely tarkoittaa kaikkia niitä keinoja, jolla asiakas voi säädellä omaa vireys- tai tunnetilaa. Vuorovaikutuksellisessa säätelyssä tunteiden ja vireyden säätely tapahtuu vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa. Terapeutin toteuttaman vuorovaikutuksellisen säätelyn kautta asiakas oppii itsesäätelytaitoja. 

Terapeutti tarjoaa asiakkaalle erilaisia harjoituksia vireystilan säätelyyn (maadoittuminen, hengitys, kehon linjaus, liikkeiden käyttö). Systemaattisen ja säännöllisen harjoittelun avulla asiakas oppii tunnistamaan, mitkä keholliset aistimukset viestittävät vireystilan noususta tai laskusta, ja hän oppii säätelemään vireystilaa niin, että se pysyy sietoikkunassa (jolloin informaation käsittely ja oppiminen on tehokkainta). 

Alivireystilassa oleva asiakas tarvitsee terapeutin vuorovaikutuksellista säätelyä vireystilan nostamiseksi. Vireystilaa voidaan nostaa mm seisoma- asennolla, liikkeellä ja lihasten jännittämisellä. 

Huomion suuntaamistaidon kehittäminen

Traumatisoituminen heikentää huomion suuntaamiskykyä; huomio kiinnittyy helposti traumatriggereihin ja kehollisiin sekä psykologisiin traumaoireisiin, joiden vuoksi asiakkaan on vaikea olla ja toimia nykyhetkessä tarkoituksenmukaisesti, adaptiivisesti. Hän ei pysty erottamaan menneisyyttä nykyhetkestä. 

Huomion suuntaamisharjoitusten avulla asiakas oppii suuntaamaan huomiota asioihin, jotka auttavat häntä palaamaan nykyhetkeen ja joiden avulla hän voi säädellä vireystilaa niin, että se pysyy sietoikkunassa. Huomio voidaan suunnata joko omaan hengitykseen tai kehoaistimuksiin sekä ympäristön havainnoimiseen. 

Lähdeluettelo:

Häpeästä myötätuntoon. Näkökulmia vakavaan traumatisoitumiseen. 2015. Toim. Anne Suokas- Cunliffe. Traumaterapiakeskus ry. Helsinki.